Polyvagaalinen teoria ja emotionaaliset traumat
Polyvagaalisen teorian kehitti Stephen Porges, joka on amerikkalainen lääkäri ja psykiatrian professori. Hänen tutkimus alaansa voi kutsua käyttymisneurotieteeksi. Alun perin hän teki perus tutkimusta vastasyntyneiden syketaajuuden vaihteluista ja sitä selittävistä mekanismista ja tämän perustutkimuksen pohjalta kehitti polyvagaalisen teorian.
Porges tutki intensiivisesti vastasyntyneiden RSA eli Respiratory Sinus Arythmiaa eli kuinka sydämmen syke vaihtelee hengityksen tahtiin. Se laskee uloshengittäessa ja nousee sisään hengittäessä. Hengitystä kontrolloi normaalisti medulla oblongata .Tämän toiminan säätelyn keskiössä on hermostollisesti nucleus ambiguus joka lisää parasympaattisen hermoston vaikutusta sydämeen vagus hermon kautta. Vagus hermo saa sydämen sykettä vähentämällä sinusarytmiaa. Ulos hengittäessä nucleus ambicuus aktivoituu ja sydämen syke hidastuu. Ja sisään hengittäessä toiminta on inhiboitu ja vagus hermo ei stimuloidu ja sydämen syke nousee.
Perinteisen, jo 1920 periytyneen, mallin mukaan autonominen hermosto jaettiin parasympaattiseen ja sympaattiseen hermostoon. Porges jakoi tutkimusten ja havaintojensa pohjalta hermoston kolmeen osaan sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon, jonka hän jakoi vielä ventraaliseen vagus kompleksiin VVK ja dorsaaliseen vagus kompleksiin DVK.
Seuraavaksi tarkastellaan näitä osia tarkemmin. Ensiksi parasympaattisen hermoston osat eli Ventraali Vagus kompleksi lähtee anatomisesti aivorungon ambiguus tumakeesta ja on myelinisoitunut ja on löydettävissä ainoastaan nisäkkäillä
Myelinsaatio vaikutttaa hermosoluissa kulkevien viestine nopeutuun, myelinisoituneissa hermosoluissa viestit kulkevat nopeammin kuin myelinsoimattomissa hermosoluissa. Ihmisen kehityksen varhaisissa kehitysvaiheissa myelinsaatio on voimakkaammillaan. Eli kun muodostetaan kiintymyssuhteita on merkitystä minkälaisia kiintymysuhteita muodostuu Eli ventraali vagus on luomassa pohjaa tähän sosiaaliseen liittymisenne. Se vaikuttaa kuinka meidän tunne säätelymme kehittyy. Vagaalinen jarru on osa ventraali vaguksen toimintaa jarruttaa sympaattisen hermoston toimintaa ja mahdollistaa sosiaalisen liittyymisen. Ventraali vagus kompleksin toiminta syke taajuus säätely aktivoituu ja tämän seurauksena sydämen syke laskee
Toinen Porgesin määrittelemä parasympaattisen hermoston osa on dorsaaali vagus kompleksi, joka lähtee dorsaalisesta vagaalisesta tumakkeesta. Tämä hermorata on myelinisoimaton ja on myös löydettävissä matelijoilta. Se aktivoitu valmistautudaan uhkaan josta ei ole pois pääsyä. Äärimmäinen esimerkki tästä toiminnasta on immobilisaatio liikumattomuus. Eli eläinkunnassa tietyssä äärimmäisen uhkaavassa tilanteessa eläin näyttelee kuollutta. On yhteydessä alivireyteen. Sydämmen syke on alhainen ja kortisolin tuotanto on vähäistä.
Sympaattisen hermoston on autonomisen hermoston aktiivisen toiminnan käynnistäjä. Sympaattisen hermoston toimintaan liittyy ylivireys ahdistus ja paniikki. On kysymyksessä hengissä pysyminen ja selviäminen, joko psykologisesti arvioituna tai tulkittuna tai tosiasiallisena uhkana. Sen seurauksena, kun liikumme, sydämen syke nousee, hengitys pinnallistuu ja valmistautuu nopeasti tuomaan happea elimistöön. Lihaksisto jännittyy toimimaan mahdollisesti taistelemaan tai pakenemaan. Pupillit laajenevat, jotta näkö kyky olisi mahdollisimman tehokkaasti käytössä. Suolen toiminta hidastuu, samoin virtsan eritys hidastuu. Syljen eritys vähenee. Adrenaliinin määrä kehossa kasvaa. Elimistössä olevat mahdolliset sokerivarannot otetaan nopeaa energian saantia turvaamaan.
Yhteenvetona edellisestä Ventraali vagus kompleksi on siis keskeisessä osassa autonomisen hermojärjestelmän sosiaalisen liittymisen järjestelmää ja on yhteinen nisäkkäille. Dorsaali vagus kompleksi on parasympaatisen järjestelmän osa, joka on yhteinen matelijoille. Sympaattinen autonominen aktivoituu uhkatilanteissa.
Eri järjestelmät aktivoituvat erilaisissa tilanteissa. VVK aktivoituminen edellyttää turvallista vuorovaikutustilannetta. VVK avulla esim. lapsi lukee sosiaalista tilannetta niin, että onko merkkejä siitä että tilanne on riittävän turvallinen sosiaaliselle vuorovaikutuksella- Sympaattinen hermosto on valmiudessa toimia, jos vaaran merkkejä havaitaan: pitääkö taistella tai paeta. DVK astuessa kentälle alkaa stressi olla jo niin suuri, että optiona on hengissä pysyminen antautumalla tai vajoamalla liikkumattomuuden tilaan.
Vanhaan jakoon nähden horisontaalius aktivoitumisessa on uutta. Ylempien osien menettäessä tilapäisesti hallintaa alemmat osat aktivoituvat. Aktivoituminen on ääres nopeaa jos uhka havaitaan alemmat osat reagoivat millisekunneissa. Eli alemmat osat pesevät aina korteksin nopeudessa. Porgesin malli sopii hyvin McLeanin Triune brain mallin kanssa, jossa aivot jaetaan karkeasti yksinkertaistaen uuden nisäkkäiden aivoihin, vanhan nisäkkään aivoihin ja matelijan aivoihin.
Polyvagaalinen teoria korostaa sosiaalista liittymistä ihmisen kehityksen kannalta keskeisenä elementtinä. Mäkelä et al. (2015) puhuu ihmisestä hypersosiaalisena lajina, jossa sosiaalinen liittyminen on edellytys aivojen kehitykselle. Kiintymyssuhteen biologinen perusta tulee ymmärretyksi polyvagaalisen teorian kautta.
Porgesin kuvaamaan sosiaalisen liittymisen järjestelmän muodostava. Ambiguustumake, VVK vievät ja tuovat radat ja näihin yhteydessä olevat sosiaalisen informaation tumakkeet. Siihen kuulu sensorisia ja motorisia ratoja, jotka välittävät tietoa elimistön tilasta ja ovat välttämätöntä että sosiaalinen kommunikaatio onnistuu. Pää kääntyy toista kohti. silmät ottavat kontaktin toiseen yksilöön ja silmän ilmeisiin, kurkunpää rentoutuu ja kuulo virittyy ihmisen äänialalle ja erityisesti sen sävyihin ja väreihin. Ja aiemmin puhuttu vagaalinen jarru aktivoituu ja poistaa turvallisessa tilanteessa sympaattisen hermoston päältä, joka vaaran vallitessa kuitenkin aktivoituu äärimmäisen nopeasti. Tämä turvallisuutta arvioiva autonomisen komponentti on neuroseptio, joka on nopeampi niin sanotusti ajatusta. Vaaran uhatessa todellisen tai luulun toimmime ennen kuin ajattelemme. Olessani 2000 luvun alussa Belfastissa kahvilassa, lapsen ilmapallo räjähti. Minä istuin tuolillani, mutta suurin osa kahvilan asiakkaista oli pöydän alla. Historia vastaavista tilanteista sai ihmiset toimimaan ennen ajatusta mitä tapahtui.
Traumapsykoterapian piirissä, ainakin 90% traumaterapiaa tekevien kohdalla aiemmin käsitelty rakenteeellinen dissosiaatio teoria muodostaa metateorian traumasta. Se on sovellettavissa kaikenlaisiin traumoihin ja antaa ymmärrystä traumatisoitumisesta ja traumahoidosta. Sillä voidaan Leikola et al (2015)mukaan tavoittaa psykopatologian säännömukaisuuksia. Polyvagaalinen teoria antaa lisää ymmärrystä emotionaalisen trauman dissosiaation sisällöistä. Se mitä kiintymyssuhde traumasssa tapahtuu tai sen seurauksena tapahtuvassa dissosiaatiossa tulee paremmin ymmärretyksi polyvagaalisen teorian kautta. Nämä teoriat ovat loogisia toisiinsa nähden ja toisiaan täydentäviä.
Polyvagaalisen teorian kannalta perusta sosiaaliselle kehitykselle luodaan Ventraalivaguskompleksin kautta ohjautuvassa sykevaihtelun säätelystä, joka optimoi aivojen hapensaantia. Tämä luo pohjaa uuden oppimiselle, ja korjaaville kokemuksille. Kun näitä toistuvia turvallisia sosiaalisia kokemuksia on riittävästi VVK kypsyy ja myelinisoituu ja tunteiden säätelykyky paranee. Tämä on keskeinen osa psyykkistä terveyttä. Traumaterapiassa puhutaan sietoikkunan sisällä olemisesta vireyden kohdalla.. Tämä on mahdollista turvallisessa tilanteessa ja siksi turvallisuuden korostaminen onkin niin keskeisessä osassa trauamaterapiaa. Emotionaalisen trauman yhteydessä DVK aktivoituu ja elimistö lamautuu suojautuakseen. Mutta pitkään jatkuessa tämä on keholle ja miellelle haitallista ja jopa vaarallista.
Edellä sanotun vuoksi Neuroseptio on tärkeeä miten omalla toiminalla hoitavan ihmisenä välitä omilla eleäilläni ja äänenpainoillani turvallisuuden tunnetta ja aktivoin ja vahvista Ventraali Vaguksen Kompleksin toimintaa. Sosiaalisen liittymisen harjoittelu ja vahvistaminen esim. theraplay tai DTP metodein on syknronissa edellä kuvattujen asioiden kanssa.
(c) Perustuu luentoon polyvaagaalisesta teoriasta ,Heikki Merimaa TAYS/ lastenpsykiatria 2017